sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kausi 2015 pakettiin


1km aika-ajo EM-kilpailut Sveitsi. Aika 1.06.238 / 54,35kmh
Helmikuussa se alkoi ja lokakuuhun päättyi. Nelisenkymmentä kilpailupäivää kymmenessä maassa maantiellä ja radalla. Leirejä kylmissä sisähalleissa, loputtoman tuntuisia siirtymiä moottoriteillä, aurinkoisia kesäpäiviä satulassa, lukemattomia sairaspäiviä ja loppujen lopuksi kauden parhaat onnistumiset arvokilpailuissa kauden päätteeksi.

Kausi oli todellakin niin pitkä, että kevään tapahtumat ovat vain etäisiä muistoja mielessä, onnistumiset kaikonneet ajatuksista ja päällimmäisenä on tyhjä olo ajatuksella ”tässäkö se taas oli?”

Yhdeksän kuukauden mittainen kilpailukausi oli suunnitelmissa jaettu mukavasti kolmeen osaan ja tarkoitus olikin saada ulosmitattua paras osaaminen EM-kilpailuissa lokakuussa. Kausi alkoi todella huonosti, kun heti maaliskuussa jouduin pitämään lähes kolme viikkoa taukoa ylähengitystiesairauksien johdosta. Vuosi sitten lokakuussa alkanut sairastelukierre ei katkennut missään kohtaa kautta ja parin kuukauden välein olin viikon sairaana.

Talvella tehty työ kuitenkin kantoi läpi kevään pienistä takapakeista huolimatta. Ajoin jopa toukokuussa Valko-Venäjällä ratakilpailuissa omat ennätykseni kilometrin ja neljän kilometrin aika-ajoissa. Valko-Venäjän tulokset antoivat hyvää itseluottamusta tekemiseen, koska olin selkeästi oikealla tiellä. Kunnes…

Kesäkuussa ja heinäkuussa harjoitus- ja kilpailuohjelma rakentui väärin. Onnistuin ajamaan kesällä maantieajon SM-kilpailuissa kelvon viidennen sijan, mutta siihen jäikin sitten onnistumiset ja hyvät hetket tuolta ajalta. Päädyin vääränlaisiin kilpailuihin, harjoittelin väärin ja epäonnistumisen kierre syveni viikko viikolta, harjoitus harjoitukselta. Kaiken kruunasi ratapyöräilyn SM-kilpailut, johon saavuin paikalle valmiiksi väsyneenä, ilman minkäänlaista kiinnostusta ajamiseen. Ajelin, en ajanut.

Elokuukaan ei tuonut toivottua parannusta tekemiseen. Olin hyvin lähellä kauden päättämistä elokuun viimeisellä viikolla, kun ajo oli kilpailuissa vaikeampaa kuin vuosiin. Seitsemän viikkoa ennen EM-kilpailuja keksin kuitenkin tavan ratkaista ongelmaani. Tai oikeastaan kyseessä oli ”paniikkiratkaisu” ,koska jotain piti tehdä. Lopetin yhteistyön valmentajani Terry Gyden kanssa.

Terry on entinen Uuden-Seelannin olympiavalmentaja ja todella arvostettu ammattilainen ratapiireissä Oseaniassa ja Euroopassa. Ammattivalmentajana ratkaisu ei ollut hänelle suuri yllätys sinänsä, koska ”jotain piti tehdä”. Vaikka valmennussuhteemme päättyi, olemme edelleen yhteydessä ja vaihdamme ajatuksia harjoittelusta, valmennuksesta, ja ennen kaikkea tavoista kehittää yksilöä pyöräilyssä rajoitetuissa olosuhteissa.

Syyskuun ja lokakuun harjoittelin taas muutaman vuoden tauon jälkeen omilla ohjelmillani. Valmistavat kilpailut antoivat rohkaisevia signaaleja, joten tiesin, että olen oikealla tiellä matkalla EM-kisoihin, mutta toisaalta tiedostin kokoajan myös sen, että aikaa olisi käytössä liian vähän.

EM-kisoissa suoriuduin kelvosti. Ajoin henkilökohtaiset ennätykset kilometrin ja neljän kilometrin aika-ajoissa. Se on tietysti hyvä juttu, että onnistuu arvokisoissa tekemään ennätyksensä. Valitettavasti, tai eipä siinä mitään valitettavaa sinänsä ole, noilla ajoilla ei jumbosijoja enempää irronnut. En ollut EM-kisoissa yhtä hyvässä kunnossa kuin keväällä, vaikka ennätyksiä ajelinkin. Jouduin tekemään todella paljon enemmän töitä ajoissa verrattuna kevääseen. Vähän jäi tietysti hampaankoloon, mutta toisaalta parempi päättää kausi onnistumiseen kuin epäonnistumiseen.

Tällä hetkellä ei seuraavaa kilpailua ole kalenterissa. Suomi on ratapyöräilyn 1km aika-ajon MM-rankingissa sijalla 18 tällä hetkellä. 15 parasta maata pääsevät maaliskuun MM-kilpailuihin, joten tässä saa pari kuukautta jännittää kotosalla tammikuun puoliväliä jolloin ranking suljetaan ja MM-paikat jaetaan.

Kausi 2015 pitäisi vetää vielä pakettiin ennen kuin kautta 2016 kannattaa suunnitella. Seuralle toin kauden aikana kolme SM-mitalia, pari voittoa UCI GP-kilpailuissa Helsingissä, parhaimmillani olin kahdeksantena kilometrin henkilökohtaisessa UCI-kausirankingissa (29.10.2015 sijoitus 16.), mutta jäin palkintokorokkeen ulkopuolelle TS-kortteleissa ja SM-maantiellä. Tarvinnee keittää isosti kahvia joku päivä ja tutkia tarkasti, että mitä kaikkea muuta tuli tehtyä.

Kiitokset kuluneesta kaudesta kuuluvat vaimolleni Jannille, mahtaville yhteistyökumppaneille, kelta-mustille seurakavereille ja kannustajille!

Ensi vuonna tsempataan taas entistä kovempaa, ollaan aiempaa parempia ja voitetaan vielä enemmän!!
Lisää kuulumisiani voit lukea: mikasimola.blogspot.com

Mika

ps. ONNEA MIRELLA!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti